![]() |
|
|
![]() Inkeriläinen lauluperinne on ollut yksi tärkeä osa MeNaisten ohjelmistoa yhtyeen perustamisesta lähtien: MeNaisten laulajat aloittivat yhdessä laulamisen nimenomaan inkeriläisen lauluperinteen innoittamana. Inkeri sijaitsee Narvajoen ja Laatokan välissä, Pietarin hallinnollisessa piirissä. Inkeriläinen runolauluperinne on saanut vaikutteita inkeroisten jotka ovat osa Inkerin alkuperäisväestöstä musiikista, 1600-luvulla Inkeriin asutettujen suomalaisten kulttuurista sekä slaavilaisesta moniäänisestä lauluperinteestä. Inkerissä kalevalainen runolaulu eli pidempään kuin Suomessa: sieltä on kerätty elävää runolauluperinnettä 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka, jolloin se oli jo unohdettu Suomessa. Perinteinen inkeriläinen runolaulu on enimmäkseen ollut ryhmälaulua. Lauluissa kerrotaan mm. tyttöjen yhteisestä ilonpidosta, naisen elämän kovuudesta ja kuolleen äidin kaipuusta. Monipuolisesti polveilevat melodiat, tunnekylläinen runoperinne ja suorasta rintaäänestä syttyvä vahva sointi veivät ja vievät edelleen MeNaisten laulajat toiseen olotilaan. Laulut MeNaiset on oppinut arkistonauhoilta ja kirjallisista lähteistä. Yhtye on laulanut myös piirileikkilauluja, jotka ovat inkeriläisten uudempaa, riimillistä lauluperinnettä. Inkeriläisen nykykulttuurin tilan ymmärtämistä syvensi kiertomatka Inkeriin ja Inkerin juhannusjuhlille vuonna 2000. ![]() |